Matkalla isolle jäälle

Tämä teksti on julkaistu myös relaa.com sivustolla blogissamme 21.11.2014.

Greenland_Dreams_PeakBlue_Logo

Tutumpaa lastenlaulua mukaillen, Grönlannissa monta on ihmeellistä asiaa. Yksi maailman suurimmista jäätiköistä, piteraq-tuulet ja valkoset nallekarhut noin vaikka alkuunsa. Tässä blogissa seurataan kahden suomipojan valmistautumista Grönlannin jäätikön ylittämiseen keväällä 2015. Yritetään tässä ensimmäisessä postauksessa selittää mistä tässä hommassa noin pähkinän kuoressa on kyse.

Nopsanssaa yleistäen on homman kuvio aika simppeli. Me hiihdetään Grönlannin itäiseltä rannikolta Tasiilaqin alueen pohjoispuolelta jäätikön yli rapiat 700 kilometriä vastarannalle Qasigiannaguitiin. Ylityksen pitäisi suttaantua noin 35-40 päivässä ja koko reissu kaikkiaan kestää matkoineen noin 50 päivää. Toisin sanoen keskimäärin 20 kilometriä päivässä hiihtelyä runsaan kuukauden ajan.

Jottei reissu kuitenkaan olisi aivan niin yksinkertainen niin matkassa on pari mutkaa. Ensinnäkin kun liikkeellä ollaan täysin omillaan on ahkion lähtöpaino jotain 80-90kg luokkaa. Kaikki jotka pulkan kanssa on tunturissa puuhailleet tietää että se on niin sanotusti aika paljon revittävää ihmisvoimin. Harmillista sinällään että kyseisen kuorman kanssa pitäisi nousta rannikolta jäätikön lakipisteelle noin 2500 metrin korkeuteen joten hikinen taival on tulossa. Jäätikön reuna-alueilla hommaan tuo oman mielenkiintonsa laajat railottuneet alueet. Alku liikutaan jääraudoilla ja kun reunan rikkoinen alue tasoittuu siirrytään suksiin, sama homma toisin päin vastarannalla. Lopulta siirrytään monoilla jalkapatikkaan tunturiin missä tepsutellaan viimeiset 60 kilometriä Qasigiannaguittiin.

Seikkailun tuntua tulee myös säätiloista jäätiköllä. Erityisesti ensimmäinen viikko lähellä itäreunaa on omanlainen jännitettävä. Niin sanotut Piteraq tuulet voi töhistä aikamoisella voimalla alas jäätikön keskiosista kohti reunoja, tuulet nousee erittäin nopeasti ja puhaltavat järkyttävällä voimalla. Ainoa keino on panna pelit seis ja lumivalleilla suojattu leiri pystyyn äkkiä. Toki mistään kesäretkestä ei ole lämpötilojenkaan osalta kyse vaikka huhti-toukokuussa jäällä ollaankin. Pakkanen voi paukkua pitkälle päälle -30 asteen ja siihen päälle tuulet.

Ettei alkuvaiheessa tarvitse pelätä pelkästään piteraqeja niin saa lisäksi murehtia valkoisista nallekarhuista. Vaikka kyseinen mörökölli olisi mukava nähdä niin toivotaan ettei tällaista kohdata. Toki retkikunta on varustettu aseella kuten viranomaiset vaativatkin mutta jostain syystä ei kiinnosta asettua kohdakkain potrimmillaan 650kg Ursus Maritimuksen kanssa.

Jottei alkutaipaleen jälkeen kulkeminen kuulostaisi mitenkään palalta kakkua voidaan todeta että jäätikön vastareuna lännessä on sangen intressantti paikka myöskin. Reissu-Petet kulki alueella 2003 ja kuvaus mikä siitä alueesta saatiin on aika rujo. Noin 40-50 kilometrin alue jota voi kuvailla jäätikkölabyrintiksi. Meidän reitti kulkee vain joitain kymmeniä kilometrejä Illullisat icefjordin eteläpuolelta, jos joku on katsonut Chasing Ice nimisen dokkarin niin ymmärtänee ettei alue ole mitään eritoten kivaan seutua kesähiihtelyyn. Tähtäyspisteenä on noin 6 kilometriä pitkä moreeniharjanne jota pitkin pyritään kuivalle maalle.

Siinä se suunnitelma lyhykäisyydessään. Proggiksen taustoista voidaan kertoa sen verran että hommaa on tässä viritelty käytännössä viimeiset kaksi vuotta. Lopullinen go-go päätös tehtiin syksyllä 2013 ja siitä asti on valmisteluita tehty kevät 2015 mielessä. Niin kuin retkikunnan nimikin – Greenland Dreams – kertoo on tässä kyse meidän yhteisestä unelmasta ja haaveesta. Tästä on puhuttu pitkään ja nyt kuvio on konkretisoitumassa.

Meistä kahdesta voidaan kertoa sen verran että ollaan puuhasteltu viimeiset viisi vuotta yhdessä erilaisia hiihtovaelluksia ja kiipeilyyn liittyviä juttuja. Aikanaan ollaan tavattu partioleirillä noin kymmenen vuotta sitten ja yhdessä satuttiin lusimaan pyssyvoimissakin. Siitä sitten intouduttiin vuorille ja tunturiin, yhdessä ollaan puuhasteltu pohjoismaissa ja alpeilla. Meitä määrittää ehkä eniten sellainen aika uniikki meininki ja omintakeinen huumorintaju. Savonpoijjaat lähtee siis maailmalle omalla boogilla ja pöhinällä!

Tavoitteena olisi kirjoitella blogiin tekstiä tasaiseen tahtiin kerran pari kuukaudessa. Jos joku kommervenkki eritoten kiinnostaa niin laittakaa viestiä tai kommenttia, yritetään vastailla parhaamme mukaan!

greenland_drams_grafiikkaa

Tervetuloa seuraamaan!


 Greenland_Dreams_PeakBlue_Logo

Tervetuloa seuraamaan Greenland Dreams – 2015 retkikunnan matkaa kohti Grönlannin jäisiä lakeuksia! Näillä nettisivuilla pääset mukaan koko projektin ajaksi aina valmistautumisvaiheesta loppuraporttiin saakka. Toivottavasti viihdytte matkassa!

Retkikunta koostuu kahdesta innokkaasta savolaislähtöisestä retkeilijästä joita yhdistää pohjaton kiinnostus ja innostus haastaa itseään talvisissa olosuhteissa. Pulkkaa on kiskottu pohjoismaissa ja vuoria kiivetty Euroopassa sekä keski-Aasian jättiläisillä. Nyt on aika toteuttaa se isompi hiihtovaellus ja kohteeksi on valittu Grönlannin jättimäinen jäätikkö.

Hiihdämme jäätikön yli idästä länteen rannalta rannalle. Matkaa kertyy noin 700 kilometriä joista 95% hiihtäen ja loput kävellen. Retkikunta toimii unassisted & unsupported periaatteella eli emme käytä ulkopuolista apua, vedämme itse kaiken ruokamme sekä varusteemme ja suoritamme ylityksen lihasvoimin. Ylitys kestää noin 35-40 päivää, hiihdämme käytännössä joka päivä toimistotyöpäivän verran.

Retkikunta aikoo viestiä aktiivisesti noin kuusi kuukautta ennen hiihdon aloittamista näiden sivujen ja sosiaalisen median kautta. Hiihdon aikana kirjoitamme blogi-postauksen jäältä päivittäin ja jälkilöylyjä nautitaan kunnes lämmöt hiipuu.

Mukana matkassa meillä on mahtavat tukijat ja yhteistyökumppanit, kiitos jo tässä vaiheessa tuesta!

Olli Häkkänen ja Lauri Hilander

greenland_drams_grafiikkaa