Arktinen varuste-trilogia, episodi 1

Grönlannin ylihiihto vaatii paljon myös varusteilta. Tässä täräytetään ilmoille kolmiosainen trilogia vermeiden ja vempeleiden ihmemaasta. Joten kiinnittäkää vetovaljaanne, tässä ensimmäinen osa koskien pääosin vaatetusta. Jatko-osat otsikoilla ”MYOG” sekä ”Sekalaisia seikkailuvempeleitä” on jo prosessissa, ilmestyvät sitten myöhempänä. Disclaimerina mainittakoon että tämä postauksessa ei juuri muuta kuin tuotesijoittelua olekaan.

”Keikareiden uudet vaatteet”

Nykyään käytännössä kaikki, varsinkin kotimaiset, retkikunnat tukeutuu kuorikankaista tehtyihin vaatteisiin. Toki myös toisenlaisia materiaaleja varsinkin norjalaisten vaatteissa näkee mutta yleistäen kuorivaate on se pop-valinta. Meillä on ilo käyttää Marmotin vaatteita tällä reissulla ja luonnollisesti napattiin käyttöön ProShell goretex-asu. Vaikka ProShellit onkin sitä goreista painavinta plaatua niin vaatteet joutuu sangen kovalle kulutukselle kun ne päällä kikkaillaan joka päivä tuntitolkulla joten luotettavuus on aj o. Myös ahkiovaljaat antaa kyytiä varsinkin takkien lantioille ja hartioille joten kestävyys on tosi tärkeää. Meidän tapauksessa ahkiovaljas on myös reppu missä kulkee eväitä ja muita tarpeita.

Slimfit ei sovellu retkikuntahommiin, me suositaan väljiä leikkauksia ja runsaita mittoja. Takit on pitkiä ja yltää kinkkujen päälle, housut on bib-mallisia haalarihousuja joiden yläosa on softshelliä. Meidän bibeissä ei ole ”pommiluukkua” mutta pienellä kikkailulla asia saatiin ratkaistua henkselimodauksella siten ettei luonnon kutsuessa tarvitse ihan jokaista vaatetta repiä päältä. Kuorivaatteiden vetimet pidennettiin että tumppujen ja (hiihto)tuheroiden kanssa on helpompi operoida.

Kuoritakkien hupunreunukset ompelutettiin kotimaisesta supikoirasta mittatilauksena. Tampereelta löytyy Sammon turkis niminen puoti joka tekee todella hyvää jälkeä ja halvalla. Supitaljakin löytyi Facebookissa pienellä huutelulla, kiitokset vaan ystävälliselle Vaasalaisrouvalle! Hupunreunuksen funktio on a) suojata kasvoja viimalta ja b) luoda ”tötterö” naaman eteen joka pitää kasvojen edessä olevan ilman lämpimämpänä. Turkiksista voi ja pitää olla montaa mieltä mutta valitettava fakta on ettei keinoturkis ole vaihtoehto, muovi valitettavasti vain jäätyy ilman edellä mainittuja hyötyjä.

Lämmönsäätely on kovin henkilökohtaista hommaa, toiset hikoilee helposti ja toiset ei juuri ikinä. Pulkankiskonnasta syntyvä lämpö pyörii kuoritakin sisällä joten ahkiota kiskoessa harvoin kylmä tulee jos pukeutuu oikein. Rankka hikoileminen on ongelmallista ja hankala kuivattaa joten vanha totuus pätee nytkin: liikkeelle lähteissä pitää olla pikkuisen vilpakka notta hetken päästä ei ole supersoija päällä. Erilaiset tuuletusräppänät ja kainalovetoketjut lisää käyttömukavuutta.

Perussettinä voi pitää paksun kerraston ja kuoriasun yhdistelmää. Meidän aluskerrastot on Smartwoolin 250g/m2 paksuuden korkeakauluksisia merinovillaisia kerrastoja. Merinon hyötyjä tuskin tarvitsee kauheasti mainostaa sen suuremmin. Molemmilla on kerrastoja kaksi settiä ja varmaankin ne muutaman kerran ”pestään” hangessa ja tuuletetaan kuiviksi kun sää sallii. Koska ollaan herrasmiehiä niin boxereita otetaan ihan kolmet runsaalle kuukaudelle, osassa on myös sellainen sukukalleuksien suojana oleva tuuliläppä jos sattuu viimoittamaan ja jää vetskari auki. ( Terkut Katkarapu-Kallelle, nevöförket! )

Jos merinossa ja kuoriasussa ei tarkene niin voidaan väliin kiskaista fleece väliasut. Varsinkin jos keli menee kovasti pakkaselle ja tuulee niin lisäsuojaus tulee tarpeeseen. Loppumatkasta keli saattaa olla kovinkin kesäinen joten kuoritakitta luikkarointi nätteinä päivinä on myös toiveena.

Tauoilla ja leirissä puuhastellessa ei tarkene ilman eristevaatteita. Me mennään simppelisti untuvatakilla ja eristehameella. Hamonen on nousemassa sellaiseksi trendiksi talviretkuilussa. Semmottis on helppo heittää vyötäisille sukset jalassa nopeasti. Jos keli on oikein hurjana niin jättää vetoketjun auki ja halkion kanssa vempeleellä voi hiihtää. Jostain syystä 95kg miehelle ei löydy suoraan hyllystä sopivaa bilemekkoa joten nämä täräytettiin itse, tarkemmin sitten MYOG-postauksessa. Untuvatakkeina meillä on keskipaksuiset takit ohkaiselle päällikänkaalla, pikkuisen vilpakkana on aika makiata kiskaista tauolla untsikkaa päälle. Toiset käyttää myös ohkaista untuvaliiviä mutta me ei olla koettu sille tarvetta, periaatteessa kelpo systeemi sekin.

Teltassa notkutaan tällä reissulla noin 14 tuntia päivässä. Untuvatakkia ei teltassa voi pitää, kondenssikosteus imeytyy vaatteeseen ja lopulta se jäätyy untuvataskujen sisälle mikä heikentää eristävyyttä. Meillä on mukana ns. telttatakit joiden rintamus on höystetty ohkaisella synteettisellä eristeellä ja muutoin rotsi on fleeceä. Niiden parina käytetään sitten niitä välihousuja hiihtofleece-asusta. Lisäksi jaloissa pidetään telttatöppösiä niin ei varpaita palella. Teltassa täräytetään keittimillä sisällä joten ei siellä suoranaisesti kylmä ole, varmasti lämpimämpinä päivinä joudutaan ihan kelteisillään pötköttelemään.

Ääreiset on herkkiä paikkoja ja alttiina kylmälle. Sukkina käytetään merinovillaisia Lorpeneita, alle ohkaisempi liner-sukka ja päälle paksumpi hiihtosukka. Tuplasukkia lähtee kolme per nassu reissuun sekä lisäksi ns. vaporbarriersukka jos keli menee kosteaksi. VB-sukkien kanssa pelaaminen on vähän sellaista kikkailua, jos monot kostuu saa niillä pysymään sukat kuivahkona. Toisille sopii, toisille. Monot meillä on Fischerin BC-magnum normin mukaiset yksikerroksiset jykevähköt vaellusmonot, koot on molemmilla kaksi pykälää isot ja monoon vaihdetaan paksumpi huopapohjallinen. Monojen päälle askarrellaan lisäosa jonka sisempi päällinen on 3mm huopaa ja ulompi kulutusta sekä säätä kestävä cordura-päällinen. Näistäkin sitten MYOG-postauksessa lisää.

Hanskoja ja hattuja on matkassa paljon. Neljä eri paksuista pipoa niin windstopperina, fleecenä kuin merinovillanakin sekä putkihuivit, tuulenpitävät kaulurit/naamasuojat ja lippikset. Hanskojakin löytyy reipas repertuaari, kaksi paria merinovillaisia alushanskoja, kaksi paria ohkaisia fleece välihanskoja, kaksi paria nahkakämmenisiä hiihtohanskoja, villalangasta ja hahtuvasta huovutetut tilavat ja paksut villakintaat sekä tuherot. Viimeiset vaatinee hieman selittämistä, kyseessä siis peukalottomat tuubit joissa on reikä sauvalle. Eli tuubi softshellistä askarreltu tuubi vedetään sauvan ja valittujen hankojen päälle jolloin sauvaa puristava käsi on suojassa elementeiltä. Isot pojat väittää että tämän innovaation nimitys tulee lähinnä siitä että niiden sisällä on kuuma ja kosteaa…

Vaatearsenaaliin varmaankin voi luetella myös aurinkolasit ja myrskymaskit. Me käytetään Julbon laseja ja molemmissa on ns. photochromaattiset linssit. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että linssit tummuu/vaalenee UV-säteilyn määrän mukaan. Laseissa tummuuksia määritetään 0-5 asteikolla ja meidän plehoissa vaihteluväli on 2-4. Myrskymaskeina usein käytetään crossilaseja joissa on muovinen naamasuojus, me ei niistä olla innostuttu joten otettiin oppia norskeilta ja tuunatiin lasit softshellistä tehdyllä kankaalla jonka reunassa kulkee metallilanka joka jäykistää kankaan muotoon. Tästäkin sitten tuonnempana lisää. Aurinkolaseja tuunataan klyyvarisuojuksella jottei nenulit pala karrelle heti alkuunsa, huohottimet kun on muutoin esillä koko ajan.

Kuvat: Aleksi Mehtonen

greenland_drams_grafiikkaa

Posted in Yleinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>